Voihan jalka.

huomenta.


Täällä mää makaan New Jerseyssä "sairaspedillä". Mulla on nilkka nyrjähtäny ja sillä ei tällä viikolla enää tanssita. Mieli on maassa, niinkuin lumikin. TÄÄLLÄ ON LUNTA ENEMMÄN KU SUOMESSA.

Harmitus on suuri, sillä se tunti millä nilkka meni, oli erittäin hyvä tunti. Tunsin onnistuneeni, ja tanssiminen tuntui hyvältä niin kehossa kuin mielessä. Sain hyvää palautetta tunnin opettajalta, Jana Hicksiltä joka pyysi mut myös eturiviin tekemään. Tämä oli kunnia, sillä eturivipaikat on pyhitetty vain hänen "omille" oppilailleen..niille jotka näyttävät esimerkkiä mitä tunnilla tehdään. Sillä Hicksi ei voi itse näyttää, koska hän on loukkaantunut.  Tunti meni siis hyvin viimisille minuuteille asti. Loppu tunnista hypimme nurkasta nurkkaan, ja riks räks, tulin huonosti alas. Nilkka ei onneksi pyörähtänyt, en vaan käyttänyt tarpeeksi plietä ja sitten tömähti. Toivon että tämä menee levolla ohi, ja olen ensiviikolla taas tanssikunnossa. Motivaatio on niin korkealla, että tämä paikallaan kyhnöttäminen saa mut turhautumaan. Onneks mulla on Gossip Girliä katottavana. Ja muutama Twilight elokuva. Annan itselleni nyt luvan olla teinien teini. Meinaan myös kiukutella itselleni koko päivän, harjata tukkaa monta tuntia putkeen, suunnitella viikonlopun vaatteita, lakata kynnet ja varpaankynnet, hakea karkkia kaupasta jos vain kykenen kävelemään, ja jos en kykene niin kiukuttelen lisää. Puristelisin myös finnejä, mutta mulla on korkeintaan 1 finni per vuosi. Ja tämän vuoden finni on jo tehnyt tulonsa ja häipynyt. Mulla on niin kuiva iho, että finnit ei viihdy mun naamataulussa. Toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta huono juttu, sillä nyt mun iho kuivuu kasaan tälläsillä pakkasilmoilla. ELI MIKÄÄN EI OLE KOSKAAN HYVIN! (Alan olla ammattilainen tässä teinikiukuttelu-jutussa).

Jaakko oli täällä viimeviikolla <3. Olin suunnitellu sille synttärilahjan. Se sisälsi ison kortin jossa oli vaihtohto tekemistä päiväksi. Jaakon olis pitänyt raksita vaihtoehdoista mitä haluaa yhtenä päivänä tehdä, ja olisin toteuttanut ne. Mutta suunnitelmat muuttui kun se hurrikaani tuli. Jäi lahja tekemättä. Meinaan tehdä tämän lahjaidean, sitten kun tulen kotiin. Saattaa olla hieman vaikeaa toteuttaa romanttista iltakävelyä Brooklyn bridgellä...mutta onhan meillä Tuiran bridge.  "Romanttinen iltakävely Tuiran bridgellä" ei se kuulosta niin pahalta mitä voisi olettaa. Vai mitä?  Ostin myös yhden paidan ,lämmittämään Jaakkoa kylmään alkutalveen, kun minä olen täällä kaukana. Ilmeisesti paita oli kiva, sillä näin monta kertaa  aamulla ku paita sujahti komistuksen päälle.

Meillä oli myös vuosisadan halloweenbileet. Siitä lisää kunhan saan kuvat koneelle. Nyt ei ole aikaa laittaa niitä, sillä teinillä on tiukka aikataulu, jotta kerkeää kattoa Twilightii, ja GG:tä eli Gossip Girlii.

SANDY, joka pilas kaiken.

Vähään aikaan en ole tosiaan tänne blogiin kirjotellut, on ollu tässä nyt vähän muita hommia meneillään.  Jaakko tuli ameriikan maalle mua moikkaamaan <3. Moikkaamaan tuli myös ei niin sydämmiä ansainnut Sandy-hurrikaani. 

Elämäni kokemus, etten sanois. Niin hyvässä kuin pahassa. Luonnonvoimat on jotain niin suurta, että eipä sitä pysty edes kuvailemaan. Laittaa ihan vihaksi, kun tajuaa että ei voikkaan hallita kaikkia asioita ja sanoa vaan Sandylle että "voikko mennä nyt muualle siitä ku sua ei oo kutsuttu". Eikö riitä että maailmassa on yksi täystuho, vähän pienempi sellainen, joka ei tee pahaa ihmisille, eikä tuhoa kenenkään koteja tahallaan. Korkeintaan vahingossa tiputtaa kynttilästä steariinia OMAN tietokoneensa päälle. (Tässäkin tapauksessa tietokone selvisi vain säikähdyksellä). 

Tapahtuma antoi myös aihetta miettiä sitä kuinka avuton voikaan olla ilman sähköjä. Tai kuinka paljon voimaa ja  turvaa saa rakkaista tiukanpaikan tullen. Silloin voi istua yhdessä lattialla, heittää vitsiä ja halailla. Heti murheet tuntuu pienemmiltä ja ei ole niin yksinäinen taikka avuton. Rakkaista täytyy pitää huolta ja ikkunan rikkoutuessa tuulen voimasta, se korjataan yhdessä kellarista löydetyn paneelilevyn avulla. Joku pitää lamppua, joku hakee tarvikkeita kellarista, yksi teippaa, toinen siirtelee tavaroita. 

Meillä kävi onni, ku voidaan muutaman päivän katastrofin jälkeen kirjotella turvassa ja valojen keskellä blogia nettiin. Toisin on Queensissa, Atlantic cityssä tai Coney Islandissa. Ihmisillä ei ole koteja, tai jos on ne joko veden,mudan tai lumen peitossa. Myös tulipalot ovat tuhonneet koteja esim. Queensissa 80 perhettä menetti kotinsa tulipalon seurauksesta. 

Neljä suomalaista isossa maailmassa, eikä mitään tietoa kuinka isosta hurrikaanista onkaan kyse. Kyllähän netissä varoteltiin, ja kotoa tuli huolestuneita viestejä sekä ohjeita kuinka tulisi varautua. Näimme kuinka ihmiset teippasi ikkunoita ja varastoivat ruokaa niin että maanantai-aamuna ei löytynyt enää vettä tai leipää meidän lähikaupasta. Pystyimme silti vain naureskelemaan asialle aluksi, kuin hassulta  ja typerältä se kuulostaakin. Ei meillä ollut huolta, "ei se tule kuitenkaan tänne asti. Kaisahan sano että ei ole ennenkään tullut".  Ostimme kuitenki vettä ja ruokaa varulta muutamaksi päiväksi talteen. 

Tiesimme netistä tulleiden tietojen perusteella että Sandyn oli tarkoitus rantautua 6 aikaan New Yorkiin. Ja pahimmaksi se yltyisi 9-12 aikaan illalla. Olimme vielä neljän aikaan lähikaupassa hakemassa lisää ruokaa, sillä pieni epäilys heräsi, että ehkä tämä onkin isompi juttu, sillä aamulla 11 aikaan pystyi jo kuulemaan tuulen ulinan, eikä hurrikaani ollut vielä lähelläkään. Menomatkalla takaisin Kaisan luo, huomasimmekin tuulen voimistuneen jo reippaasti. Sitten vain odottelimme tietämättöminä tulevaa. Kaikki teki omia hommia, osa oli netissä tutkailemassa lisää tietoa tulevasta myrskystä ja katselemassa Youtube videoita aikaisemmista hurrikaaneista (MINÄ),osa löllötteli tai pelasi jotain peliä.

Kuuden aikaan teimme ruokaa. Kaikilla oli jo nälkä ja oli helpompi kokkailla kun oli vielä valot. Emme tienneet milloin sähköt menisivät poikki vai menisivätkö ollenkaan. Meillä on täällä onneksi kaasuhella, eli sähköjen mennessä pystyimme lämmittämään vettä tai ruokaa kattilassa, pelasimme silti varman päälle. Jaakko-kokki-kolmonen kokkaili meille herkullista pastaa jauhelikastikkeessa, ei ihan normaalia "katastrofipurkkimuonaa" mutta ei meillä ollu vielä mitään katastrofia. 

Menimme ruokasaliin syömään, tuuli oli voimistunut jo niin kovaksi että se kuului selvästi sisälle asti. Tunnelma oli hyvä siihen asti , kunnes kuulimme kovan räsähdyksen. Terassin ikkuna meni säpäleiksi. Juoksimme katsomaan ja tuuli puski kovalla vauhilla sisään terassille. Pelkäsimme että muutkin ikkunat menee rikki. Kaisan huoneen ikkuna olisi ollut heti rikkinäisen ikkunan takana. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki heräsi siihen todellisuuteen, että tämä ei tosiaan ole mikään pieni syysmyrsky tai median paisuttelua "Frankenstormin" tulosta.  Ikkunan oli rikkonut katon palanen, joka ei ollut ilmeisesti edes naapurin katolta. Tuuli oli kuljettanut palasen kauempaa, joka oli sitten osunut vauhdilla Kaisan ikkunaan (n.30-40 metriä sekunnissa). Onneksi se ei osunut olohuoneen tai ruokahuoneen ikkunaan. Luojalle kiitos siitä, että pojat oli täällä. Kaisa kaivoi vanhan paneelilevyn, teippiä, nauloja ja naulapyssy kellarista. Ikkuna saatin kuin saatiinki lopuksi peitettyä ja se kesti myrskyn loppuun asti paikallaan. Jännää tästä teki myös sen, että Kaisa jääräpäisenä vanhana mummona halus käydä katsomassa mikä ikkunaan osui. Vaikka kovasti kiellettiin, puki hän kumpparit ja takin päälle, otti taskulampun käteen ja meni myrskyn sekaan. Sarkku meni onneksi mukaan, vaikka Kaisa kovasti kielsi. Laitettiin vielä ikkunoihin teipit, ettei enempää ikkunoita rikkoutuisi. Tästä selvittiin säikähdyksellä. 

Seitsemän aikaan meiltä meni sähköt. Olimme kaivaneet onneksi kynttilät ja taskulamput valmiiksi. Istuimme kynttilänvalossa lukemassa vanhoja lehtiä, sillä nettikään ei toiminut enää. Välillä kuului kuinka tuuli runnoi ikkunoita ja ovia. Tunnelma oli aika….jännittävä.  Vähän ajan päästä Kaisa tuli sanomaan, että yhden huoneen ulkoikkuna oli irronnut. Talo on 100 vuotta vanha ja ikkunat pysyvät kuulemma pienellä koukulla kiinni, nyt kolme koukkua oli irronnut. Pojat meni ulos Sarkun kanssa katsomaan mitä siellä tapahtuu. Minä ja Mia mentiin sisäpuolelta katsomaan. Kaisa päätti jääräpäisenä kiivetä pöydän päälle, ennen ku kerettiin sanoa mitään. Siellä se seiso 85-vuotisilla polvilla, pilkko pimeässä. Eikä tullut alas, vaikka käskettiin!  Saimme kuitenki yhteisvoimin laitettua ikkuna kiinni, mutta vain yhdellä koukulla. Kaksi muuta koukkua ei riittänyt lenksuihin asti. Päätimme jättää ikkunan niin, sillä oli vaarallista olla pihalla tai kiivetä pimeällä yhtään mihinkään. Emmekä olisi voineet tehdä edes asialle mitään. Ikkuna ei kuitenkaan lähtenyt irti tai hajonnut myrskyn aikana. Hyvin tehty tämä 100-vuotias talo, täytyy myöntää. 

Istuimme kaikki lopulta Sarkun ja Maken huoneessa, kuuntelimme musiikkia ja yritimme saada ajatuksia muualle. Kun muutakaan ei voinut tehdä. Tuuli ulvoi vaikka musiikki soi lujasti huoneessa. Mun oli pakko saada tietää väliaikatietoja ulkomaailmasta, missä myrsky menee, ja kuinka voimakas se on. Tekstailin isille ja äitille jotka oli jännittävässä hetkessä mukana, vaikka suomessa oli jo aamuyö. Ne pysty seuraamaan hurrikaanin liikkumista netistä livenä. Kiitos siitä, sillä ilman sitä mun pälli ei olis kestänyt sitä tietämättömyyttä. Kahentoista maissa sain iskältä viestin: " Ohi meni, mutta olkaa varovaisia, puut ja jne. Painelee kohti kanadaa nyt". Huomattiin myös ite, että tuuli oli laantunut jo kovasti. Yhden aikaan uskalsimme mennä jo nukkumaan. Kaikki muut nukahti heti, mutta mää vielä valvoin muutaman tunnin.  Ja tekstailin isille. Iskä pyys että voisko se haastatella mua radioon, suostuin sillä ajattelin että johan multa on muutenki puuttunu jännitystä tästä elämästä :D Kerroin sitten Radio Perämereen muutamalla sanalla tunnelmia. Oli yllättävän vaikeeta puhua suoraan lähetykseen, vaikka iskä oliki haastattelijana. Nukahdin joskus 3 maissa Jaakon lämpimään kaikkuliin, ulkona paloautojen-ja ambulanssipillien soidessa. Onnellisena siitä, että kaikki oli kunnossa ja säästyttiin pahimmilta tuhoilta. En halunnut ees ajatella miltä pihalla, saatika Manhattanilla näyttää aamun sarastaessa.

Heräsin aamulla siihen ku kännykkään soitti outo numero. Vastasin siihen unen pöpperössä ja toisessa päässä oli mies Yle 2:selta joka halusi haastatella mua Suoraan Linjaan. Suostuin hetken mielijohteesta. Siinä sitten vastailin kysymyksiin pää sekasin 4 tunnin yöunista. "Me ollaan vähän niinku vuo…siis mäen päällä". Tässä linkki siihen:  http://areena.yle.fi/tv/1684216

Lähdimme katsomaan pihalle miltä siellä näytti. Näky oli aika karu, kun tajusi sen kuinka tuuli voi oikeasti kaataa isoja puita. Muutama puu oli kaatunut talojen päälle tai ihan talon viereen. Roskaa oli joka puolella ja hiljaista. Vain muutama ihminen ihmettelemässä tapahtunutta ja vahinkoja. Jos täällä näytti tältä, niin miltäs muualla. Ei ollut minkäänlaista tietoa minkälaista tuhoa muualla, etenki tulva alueilla on sattunut. Tai kuinka monta ihmishenkeä Sandy oli vaatinut. Meidän alueella oli ilmeisesti tapahtunut yksi kuoleman tapaus, kun mies oli jäänyt puun alle ja menehtynyt siihen.  Myrsky ilmoitti vielä kevyellä tuulella olemassa olostaan, mutta se vaimeni koko ajan iltaa kohden. 

Golf-kenttä, verkot revenny tuulen voimasta.

Poikien tekemä suoja rikkoutuneelle ikkunalle.

Meidän yritys teipata ikkunoita. Olis pitänyt hankkia vähän vahvempaa teippiä.

Missä New Yorkin valot?

Puu kaatunut autotallin päälle.

Puu kaatunut JUURINEEN.

Meidän ateria, ennen ku ikkuna meni rikki.

Sinne meni meidän sähköt.

Onneksi me tultiin New Jerseyhyn, eikä menty Queensiin, tai Manhattanille asumaan. Kovasti me yritettiin sieltä asuntoa saaha, mutta tää Kaisan talo oli lopuksi ainut joka saatiin. Kuinka se Kaisakaan olis saanu ite niitä ikkunoita korjattua, tai olisi pärjännyt täällä pimeessä talossa? Ja että pojat sattu olemaan just täällä tapahtuma hetkellä. Kaikella on näköjään tarkotuksensa. 

Tänään saatiin ( Keskiviikkona, kello 17:00) sähköt. Onneksi, sillä kämppä alko olla jo aika viilee, ja meidän unikaverit ja lämpöpatterit lähtivät tänään kohti suomea. Monia lentoja peruttu, mutta juuri Finnairin lento lensi ajallaan. Pienessä mielessä toivoimme, että tämäki lento olis peruttu ja pojat olis voinu jäädä vielä viikoksi. Jäi niin paljon nähtävää, sillä 3 päivää meni sisällä oltaessa. MUTTA, nyt on ainakin hyvä syy tulla takasin. 

Elämä on kummallinen asia. Ja niin on luontoki. Ja ihmiset on aika sissejä ku ne taistelee tätä kaikkea vastaan. Toivottavasti pian alkaa arki, ja me päässään jammaileen. Haluttaa niin kovasti pyörähellä, että ei oo järkeä. Enää 4 viikkoa  ja 2 päivää niin ollaan Suomessa <3 

Terkkuja rakkaille, ootte tärkeitä <3

Kummitusjuhla ja joulun hehkutusta.

Halloween, niin mikä juhla se nyt olikaan? Anteeksi amerikkalaiset että häpäisen juhlan tietämättömyydelläni :D

Halloweeni on täällä vasta 3 viikon päästä, mutta osa taloista on koristeltu jo viikko sitten erilaisiin kurpitsoihin, kalloihin ja muihin "karmaiseviin"eli  lähinnä  huvittaviin koristuksiin. Sen tiedän että lapset kiertelee taloja ja kerää karkkia. Jos karkkia ei tule, niin tulee kepponen. Ilmeisesti yks kepponen on kananmunien viskaaminen ikkunoihin. Onneksi me ollaan tänä vuonna Kaisan apuna siivoamassa munakokkeleita ikkunoista. Pojat (eli Jaakkoni mun ja Sarkun Maketsu) on täällä juuri soppelisti Halloweenin aikaan. Meillä olis tarkotus juhlistaa sitä jotenki. Hienointa olis, jos saatas hankittua kaikille naamiaisasut! Pojatki varmaan innostuu asiasta yhtä paljon ku me. Voi olla että ku paljastin tämän, niin matka New Yorkiin tyttökavereitten luokse muuttuu äkkiä poikien reissuksi Kaliforniaan. 

On juhlalla ilmeisesti joku oikeaki merkitys, eikä vaan tarkotus syöttää lapsia sokerihumalaan ja saada hyvä syy viskoa kiukkuisen naapurin mummon ikkunaan munia. Joten oli ihan pakkoa tarkistaa se Googlesta. Halloween on joku kerttiläisten sadonkorjuu juhla, johon liittyy haamut, koska yliluonnollisen ja maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa. Näin erittäin tiivistettynä ja lyhykäisyydessään. Nyt tiedän syyn siihen, miksi saan pukea itseni vaikka vamppyyriksi, ja olla päivän taruolentona pitkin manhattanin katuja.

En tiiä miksi tää kuva hyppäs tänne. Enkä saanu siirrettyä oikeeseen kohtaan enää,  mutta esimakua seuraavasta aiheesta. Ps. jään tänne jouluksi, ja kaappaan koko perheen ja Jaakon myös tänne. Rattastetaan koko aatto vain tälläisellä hevosella.

Halloweeni on Amerikassa joulun jälkeen toiseksi suurin juhla, mutta OI JOULU, sille ei vedä vertoja mikään. Mää niin rakastan joulua ja joulun tunnelmaa. Kaikkea sitä mitä siihen hömpötykseen liittyy. Pääsemme nauttimaan myös amerikkalaisesta joulun alusta täällä. Ootte vamaan kaikki nähny niitä öövereitä joululeffoja, toivottavasti joulu täällä on juuri kaikkea sitä. Kaupat niin täynnä joulutavaraa että ei mahu kävelemään, ja joululaulut soi niin lujaa että ei kuule omia ajatuksia edes kuukauden päästä. Tarkotus olis käydä luistelemassa Rockefeller Centterin luistinradalla, jossa on myös tosi iso koristeltu joulukuusi, sillon siis ku Jaakko saapuu tänne.


Olen synnyttäny tätä tekstiä jo muutaman päivän, ja aina jättäny kesken ku on tullut jotain muuta hommaa. Nyt mulla ei oo mitään muuta, niin lopetan tähän, ennen ku tulee jotain muuta....kuten nukkumista. Oli kyllä turhin postaus ikuna, mutta ehkä kestän sen. <3

Tälläsiä koristeita minäki voisin katella, niitten turhuuksien sijasta

noni, siinä on nykiläistä joulua kerrakseen..vaikka joulusta ja kynttilöistä tykkäänki, muutaman kynttilän olis voinu jättää vaikka seukki vuoteen

Istun "kotona" New Jerseyssä ja kulutan aikaa, kunnes on aika mennä nukkumaan. Olen aina ollu pieni yökukkuja, ja ylpeus ei anna periksi sitä, että joskus voisi mennä aikasin untenmaille.


Nukkuminen on kivaa, mutta hereillä olo ja jokaisesta sekunnista nauttiminen on vielä kivempaa. Kai pelkään että jään jostaki paitsi. Toisin sanoen jään paitsi neljän seinän sisällä itseni kanssa hengaamisesta. Kaisaa ei lasketa, sillä sen kanssa en voi keskustella. Tultiin tänään Kaisan kanssa siihen tulokseen, että se ei kuule mitä puhun koska mulla on niin matala ääni :D VAIKKA YRITÄN OIKEIN KOVASTI HUUTAA, ja puhua selvästi.


Sarkku ja Mia jäi vielä koululle tanssimaan. Minä luovutin ja tulin kotiin. Olin jotenki fyysisesti ihan naatti, eikä ollu tanssimisella enää päätä taikka häntää. Tai ainakaan päätä, häntää löyty sen verran että häntä eellä sitä mentiiki Contemporaryn tunnilla suoraan puuhun. Olin ylpeä itsestäni että osasin kuunnella mieltä ja kehoa. Enkä puskuttanut itseäni väkisin viimiselle tunnille. Keho tarvii myös lepoa kehittyäkseen, kuten aivotkin.


Joku varmaan nyt ajattelee että kai sitä on fyysisesti väsyny ku ei nuku, mutta kyllä yritän nukkua. Jos meen liian aikasin nukkumaan, herään liian aikasin. Usko tai älä! Tänäänkin heräsin ennen kellon pirinää. Ja olin taas keskellä päivää ihan töttöröö. Ja kaikki johtui ihan siitä, että menin liian aikasin nukkumaan. Okei, tässä ei ole enää mitään järkeä. Mun pitäis nukkua (!!!!!!!)


Tää kaupunki on ihana! Tykkään tästä koko ajan enemmän ja enemmän. Mutta enemmän ja enemmän kaipaan myös takaisin Ouluun. Sinne missä saan kävellä kadulla ilman että törmäilen koko ajan ihmisiin ja saan olla toistelemassa " sorry, sorry, excuse me, sorry", kaipaan myös sitä että tiedän mihin olen menossa, sen enempää suunnittelematta ja tarkkailematta ympärille.  Entä TÄMÄ HÄLINÄ ja ihmisten kiire. Kiinnitin siihen erityisesti huomiota tänään kävellessä yksin bussiasemalle. Jossain vaiheessa matkaa, kun tajusin herätä omasta pienestä kuplastani, huomioin että lähes kaikki ihmiset juoksivat. Kaikkialla kuulu ambulanssin ulinaa. Poliisin pillin vihellystä. Pauketta. Autojen ääniä. Taxien tööttejä. Samat äänet kuulin ekalla viikolla, mutta sitten niihin turtu. Tänään havaitsin kaiken uudestaan viiden viikon jälkeen, ja vieläpä monen kertasena pienen äänieristetyn "suojakuplani" puhjetessa. Oli pakko laittaa itekki töppöstä toisen eteen, jotta olisin nopeampaa pois tästä kaikesta. Ihmiset vain tahtovat kotiinsa, omaan rauhaan tästä kaikesta,siksi ne juoksevat ja pitävät kiirettä. AHAA.....ja päivän oivallus oli taas tehty.



Mutta minä en valita. Sillä olen etuoikeutettu että saan olla täällä. Toteuttamassa itseäni, ja unelmaani. Kaikkea sitä mitä olen haaveillut siitä asti kun menin ensimmäiselle tanssitunnille. Kuinka voisin laittaa kaiken tämän purkkiin, ja sitten kun tätä ei enää olekkaan, voisin kaivaa purkin esille ja tuoda kaiken tämän taas todeksi? NAUTI NYT ELINA KUN VIELÄ VOIT, hoen itselleni joka aamu ja nousen silmät turvonneena valmiiseen kahvipöytään.

Huomenna on lokakuu.

Ystäväni!

Nyt on ollu vähän hiljasta täällä mun blogissa. Ollaan tehty paljon tunteja, tai ainaki yritetty, sillä kuukausi loppuu ja kaikki tunnit (40-44) pitäs olla tehtynä.

En oo kauheesti kirjotellu, ku tuntuu että täälläki alkaa arki pyörimään, ei ole enää juttuja mitä kertoa :D Vaikkakin, mun elämässä saattaa sattua mitä vain ihan normaalinakin arkena.

Nyt istun sängyllä, ja mussutan maailman parasta ruokaa, eli Frozen Yogurttia. Ja KYLLÄ, se on niin hyvää ja sitä voi syödä niin paljon että sitä voi kutsua ruoaksi. Täällä on Frozen yogort myymälöitä, joista saat valita itse kuppiisi minkä makuista makua tahansa, lisukkeeksi hedelmiä, taikinan paloja, karkkia, nomparelleja kastikkeita, kookoshiutaleita <3 Vääryyttä on se, että suomessa meillä ei ole tälläistä taivasta. Nyt mun yogurtti on kuitenkin ihan kapausta ostettua. Mutta herkkua sekin, heitin sekaan vähän ananaspaloja.


Tässä top 16 Frozen Yogurtti paikkaa: http://www.gayot.com/restaurants/best-newyork-ny-top10-frozenyogurt_2_1ny.html


Keskiviikkona koulu oli kiinni jonkun juutalaisen juhlan takia. Me ajateltiin juhlistaa Mian kanssa tätä menemällä musikaaliin. Käytiin katsomassa Newsies musikaali, jossa ei oltu tanssijossa säästelty. Kertakaikkisen upeita miestanssijoita, naisia siellä ei ollut kuin muutama, ja ne olivat rooleissa. Miten ihmiset voivatkaan näyttää niin keveiltä tehdessään hyppyjä, tai pyöriä niin monta piruettia kertaakaan kaatumatta! Kai se on sitä reeniä, mitä minunki pitäs harrastaa enemmän. Mutta missä ajassa, häh? Newsies oli Disneyn tuottama musikaali, ja kaikki tietävät miten ne aina päättyvät! ONNELLISESTI. Eli juuriki minulle tehty. Ei ollu mitenkään visuaalisesti yhtä hieno kuin Lion King, mikä käytiin katsomassa vuonna 2007. Mutta ei se haitannut, se tunnelma, tarina ja tanssijat kyllä korvasi kaiken sen loisteen mitä näkyi Leijonakuninkaassa.


Musikaaliliput on täällä tosi kalliita, joten menimme jonottaan Times Squerille lippupisteeseen josta saa musikaaleihin samana päivänä lippuja halvemmalla. Olikohan se joku Ny TK Tickets. Homma tapahtui kivuttomasti. Menimme tuntia aikasemmin, ennen kuin ne aukasivat lippupisteen, jonoa ei ollut kertynyt vielä paljoakaan. Samaten ku portit aukes, pääsimme ostamaan lipukkeet. Maksoimme lipuista 78 dollaria, mikä oli PUOLET oikeasta lipusta. Voitteko kuvitella, kuinka kalliita nämä oikeesti ovat. Mutta oli kyllä hintansa veroinen.


Nyt mun pitäs laitella tänne kuvia. Oon jotenki niin laiska värkkämään niitä aina tänne koneelle, vaikka on Dropboxit sun muut härpäkkeet, osaan kuitenki kussa ne aina jotenki, ja joudun lataileen tänne useaan kertaan että saan oikeat kuvat laitettua. Teen sen kuitenkin nyt.

Ameriikassa vessan kattokin pitää tapetoida. Sitten sitä ei voi käyttää, koska tapetit tippuu kosteudessa

Ameriikassa  löydät normaalikaupasta puoliksi sinun kokosia alkoholipulloja. Huomioikaa että mitäs alkoholia tässä kuvassa mainostetaan.

   Lettiasiantuntija Sarkkinen. Pelastaa epätoivoisimmatkin kampaukset.

       


                                                   

       Helou, i'm barbie girl.

                                               

                                     

        Helou, i'm Kääpiö....eiku siis Lumikki.

Huvilani Keminjoen varrella.

Aika riipivä kuva.

                 

Tunnelma laiva, jossa oli sisällä leffoja ja baari. (Frank Oceanin keikalta) Tämmöseen           paikkaan vien sitten Jaakonki!

                             

 Jos mulla olis synttärit täällä, ottaisin tuon suklaakakun.

         

Taidekuva kengistä jotka on tehny vuosisadan rakot. Mutta silti rakastan niitä. Taitaa olla se tukholma- syndrooma?

Laitan nukkuun nyt, sillä mahaan koskee. Siellä taitaa asua koko kylällinen Frozen Yogurtti lapsia. Teekkuja äitille, isälle, anskulle, tumelle <3 Ja Jaakolle pusuja. Ja kavereille myös haleja, Sepille, Essille, Annalle, Saijalle, Annille...no teille ihanille joka ikisille murmeleille.

kakanlevittäjät, ja Iverin jäähyväiskeikka.

Keikkaa, kimallusta, taikaa, unelmia, satumaailmaa,hyviä ihmisiä. Siitä on suomityttöjen viikonloppu tehty.

Perjantai oli meidän vapaapäivä. Annoimme itsellemme sen luvan, sillä olimme alkuviikon aikana uurastaneet tanssitunnit melkein täyteen. Iltasuunnitelmia oli lähtä Brooklyniin, satamaan katsomaan "hip hoppi" festareita, jossa oli esiintymässä mm. Frank Ocean.

Aamulla menimme Tj Maxiin, eli ihmisten vaateparatiisiin (josta saa merkkivaatteita todella edullisesti, ja muitakin hömpötyksiä vielä edullisemmin) hakemaan jotain uusia tamineita iltaa varten. Ja niitähän löytyki sitten ens kesään asti. Päätettiin lähtä kotiin, ettei mene shoppaaminen ihan överiksi, ja voidaan syödä loppuajasta muutaki ku vain Kaisan aamulättyjä. 

Kotimatkalla meillä oli syntiäki isompi ylämäki, josta ei selviä ilman pohkeitten kiristymistä ja reiden hapottumista. Luulin jo kuolevani siinä helteessä ku ne vaatekassitki paino tonneja. Pian meidän viereen kuitenki pysähty sellanen iäkkäämpi nainen tyttärensä kanssa. Kysyivät tarvitaanko kyytiä mäen ylös. Hetken aikaa mietittiin ja päätettiin ottaa apu vastaan. Ja tiedoksi, kenenkään miehen kyytiin, tai kenenkään epäilyttävän, taikka yksin ollessa en tälläistä olis tehnyt. Meitä oli kuitenki kaksi RautaRouvaa liikkeellä,ja tiukan paikan tullen oltas me se mummeli ja sen tytär saatu tainnutettua. Onneksi tätä ei tarvinu tehä. Nainen oli ihana, sillä halusi heittää meidät ihan määränpäähän asti, eikä millään suostunut ottamaan meidän tarjoamaa 3 dollaria. Hoki vain " God bless you". 

Päästiin illantullen keikka-alueelle. Keikka oli hyvä, tunnelma hyvä. Mitenkään tuhottomasti ei siellä porukkaa ollu, mutta meidän menoa se ei haitannu. Paikka sijaitsi siis Brooklynissa, ihan Manhattan bridgen vieressä. Frankin keikkaa odotellessa me istuimme jokilaivassa jossa oli mahdollisuus ottaa muutama drinksu, ihailla New Yorkia ja ohikulkevia veneitä, tai sitten katsoa kelluvassa laivassa vanhanajan elokuvia.  Valitsimme kaikki vaihtoehdot....sillä mikään ei ollut toistaan huonompi. Siinä se odottelu aika menikin. 

Keikka alkoi, Frank lauloi, ihmiset hymyili. Vaivuimme kaikki varmaan pieneen transsiin kuunnellessa näitä sulosointuja. Oli kotiin lähdön aika. Ihana ilta, sellasten tähtikimpale ystävien kanssa että en sanotuksi saa. Haettiin illan kunniaksi vielä aamulla viideltä Mäkkäriltä pikku mäkit, eli BIC MACIT. 

Lauantaina herättiin aika aikasin, tai siihen nähen aikasin että nukkumaan meneminen veny aamu kasiin asti. Minulla siis. Yritin keskellä yötä mettästää bed bugseja. Ei niitä oo täällä näkyny, mutta ku eskyin Youtubeen kattomaan linkkiä niistä, niin ajattelin vain tarkistaa että eihän mun sängyssä ole muita asukkeja. Yhen luulin jo löytäväni, mutta se oliki nukkapallero. Ja bed bugsit jättää ympärillensä mustia kakkajälkiä, ja täällä ei ole mustaa kakkaakaan näkyny. Katotaan  mitä tänä yönä keksin ajan kuluksi. 

Unohetaan nyt kuitenkin ne kakanlevittäjät, ja kerron tästä päivästä siis. Käytiin taas tuolla alhaalla kaupoilla, sieltä löytyy paljon kaikkia halpakauppoja ja marketteja. Siellä on se Tj Maxiki. Hengailtiin mäkkärissä ja juoruttiin. Mia jäi vielä ostoksille. Minä ja Sarkku kiirehittiin kotiin laittautuumaan. Aateltiin mennä Bon Iverin jäähyväiskeikalle, sillä sinne oli kuulemma lippuja, joita pysty ostaan paikanpäältä. Epäonnistuttiin kuitenki yrityksessä, sillä ne oli jo myyty loppuun ku päästiin perille. Aateltiin kuitenki nauttia illasta eikä murehtia Iveria. Mentiin syömään, ja LELUKAUPPAAN! Täällä on maailman hienoin lelukauppa, jossa on sisällä barbitalo, liikkuva dinosaurus, maailmanpyörä, ja karkkimaailma. Elinan ja Sarkun unelma. Iver harmitus oli pian unohettu. Ilta oli siis kuitenkin oikein onnistunut. Nyt oon kotona ja kuuntelen kateellisena ku Sarkku tuhisee. Huomenna olis tanssipäivä, joten kuvia en laita vielä. Vie aikaa ladata ne tällä supermega netillä. 

Ps. täällä oppii koko ajan uutta, kuten sen että viiden aikaan ei pidä hypätä bussin kyytiin. Tämän virheen tehtyäsi saatat olla jumissa Hudsonjoen alla, tunnellissa, 2 tuntia ja 20 minuuttia. Ja myöhästyä sieltä mihin sun piti mennä. Esim. kouluun.

Vähän Iveriä kuitenkin Iverin kunniaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=y77GiqqJ-yQ&feature=fvst

http://www.youtube.com/watch?v=0KrmxavLIRM 

Runollisiafiiliksiä iltahämärässä.

"Pitkillä käytävillä joita valaisevat yksinäiset ikkunat
kävelevät eksyneet ihmiset
Yrittävät pitää kiinni jostain todellisuudesta
Tarttuvat ovenkahvaan avatakseen oven toiveeseen
jota ei ole"






Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"




"Nukkumaan käydessä ajattelen. 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, 
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun". 




"Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran."


Ei mulla muuta tänään.

Yöelämää.

Terve kansalaiset.


Viikonloppu ohi. Ollu niin kiirettä tän völläämisen kanssa etten ole kerenny krjottaa :D Oltiin lauantaina kattomassa vähän New Yorkin yötä. "Mielenkiintosta" on oikea sana kuvaamaan tätä tunnetta illan jälkeen. Ilta alotettiin tympsyjen kanssa laittautumisella, vähän värii luomiin ja punaa huuliin. Kikkuraa tukkaan ja mekkoo niskaan, siiderii nokkaan ja meno moodii jalkoihin. Oltiin valmiita vallottamaan ainakin Manhattan jos ei ihan koko nykiä.

Bussia ei jouduttu edes oottamaan kauan, mistä saahaan kiittää nettiaikatauluja ja meidän järkevyyttä käydä kattoon sieltä ne bussiyhteydet. Parempi 3 viikon jälkeen ku ei millonkaan! Suunnistettiin asemalta jonnekkin bilealueelle, en satu muistamaan sitä nimeä nyt, kerron kun tulee mieleen.  Mentiin pissalle ensimmäiseen pubiin ja käytiin hakeen kaljat ja siiderit. Oli tunne että illasta tulee kiva. Pian saatiinki seuraa kahesta miehestä jotka tuli istuun meijän viereen. Vähän aikaa praatattiin niitten kanssa, juotii juomamme loppuun ja lähettiin karkuun. Tuntuu että täällä ihmiset lähestyy paljon helpommin kuin suomessa, ja sellanen "small talk" olisi hyvä opetella. Sitä tekee nimittäin kaikki.

Otettiin taksi ja mentiin seuraavalle alueelle..nyt en satu muistamaan senkään alueen nimeä, mutta ilmoitan kun saan kaivettua tiedon muistinystyröistäni (Mialta tai Sarkulta). Samantien ku noustiin taksista, viereen tuli sellanen sisäänheittäjä. Kysy että halutaanko parhaisiin bileisiin, ja ennen ku kerettiin sanoa että "yes" me oltiinki jo jonon ohi sisällä baarissa, ilmaset drinkit kädessä, kattokruunujen loisteessa. Paikka oli hieno, ihmiset tyylikkäitä ja palvelu pelas. Vessaan mentäessä, siellä oli erikseen "vessaportsari" joka aukasi ovet ja nosti makkarapihdeillä vessanpöntön kannen ylös ja vessasta poistuessa sait paperin käteen, johon pystyit pyyhkimään kätesi pesun jälkeen! HUHU! Päästiin vähän tanssimaan ja väsyn tullen istahettiin alas penkeille seuraamaan menoa, ja kappas, pian oliki uudet drinksut kädessä. Hetken aikaa ihmeteltiin tätä ja ajateltiin vaihtaa paikkaa.

Käytiin jossain kellaribaarissa seuraavaksi. Sinne mentiin portaita pitkin alakertaan, siellä soi tosi hyvä musiikki. Tunnelma  oli katossa ja mieli korkealla, ei tällästä  menoa ole suomessa. Jossain vaiheessa alko tuleen jo nälkä, päätettiin lähtä käveleen kotiin päin. Eksyttiinki kuitenkin vielä yhelle klubille jossa soitettiin housemusiikkia. Siellä me ei oikeen viihytty kauaa. Paikka oli ihan liian täynnä ja muutenki porukka oli jotenki......sekasin.  Tulipahan se klubeiluki kuitenki nähtyä. Lähettiin mäkkärin kautta asemalle päin. Käytettiin taas viisaita päitämme ja katottiin netistä bussiaikatauluja. Ensimmäinen bussi lähti vartinyli 7! Päätetiin kuitenki olla urheita ja tilaamatta taxia. Täällä on syyskuun aikana noussu taxien hinnat taivaisiin. New Yorkista New Jerseyhyn n.80 dollaria + Tipit. Vielä ennen syyskuuta päästiin 60 dollarilla. Oli siis odotettava parituntia ennen bussin lähtöä. Syötiin aamiaista mäkkärillä, otin jonku aamupalaleivän pekonilla. (NAM). Jouduttiin kuitenki vaihtaan paikkaa, sillä mäkkäri sulki ovensa nälkäsiltä juhlijoilta. Voitteko uskoa, että meidän oli vaikea löytää uusi auki oleva paikka, siis Manhattanilta! Muutenki koko Times Square oli aavemaisen hiljanen, muutama hassu ihminen käveli korkkarit kädessä ja meikit poskella vastaan.

Löydettiin lopulta kuitenki yks ihana Deli, josta ostettiin lisää aamupalaa. Oli nälkä rankan 12 tunnin bailaamisen jälkeen. Viimisenä mentiinki vielä 24/7 kauppaan josta ostettiin Sarkulle hienon väristä kynsilakkaa. Aamulla se kyllä mietti että " mitähän vetulaa meikä on eilen ostanu" ku katto omia kynsiään. Mun mielestä väri oli oikeestikki ihan hieno :D

Pakko päästä pian uuestaan! Ja pakko päässä näyttään tää yöelämä Jaakobille, kuhan se sais vaan nyt varattua lipukkeet tänne. Täällä yksi Elina niminen tyttö kaipailee sitä <3 Kaipailen myös vähän äitiä ja isii, ja siskoo ja velkkuu. Ja kavereitakin, ois niin ihanaa jakaa tää kaikki teän kaikkien kans. TULKEE KYLÄÄN! Kaisan luo varmasti mahtuu, ku se saa lisää juttukavereita niin siitähän vasta riemu repiää!




Poseraan uuden mekkoni kanssa. Valmiina lähtöön!

Ihana Surkkunen, kaunis pieni enkelini.

Mian sivuprofiili! Eikö oo hieno kuva! HÄ?

Törmättiin myös hienoimpiin avaruuskenkiin ikinä. En ees tienny että tälläsiä on enää olemassa (?). Mutta ainaki hyvät pohkeet naisella.

Times Square hello 5:30. Hiljasempaa ku Keminmaassa.

Tuli tässä mieleen, että oisko teillä multa jottain kysyttävää? Mää mielellään otan selvää ja kertoilen jos tulee jotain mieleen vaikka New Yorkista, oppisin itekki samalla. Te kaikki neljä (sitäkin ihanempaa) seuraajaa, kysykääy jotaki.

Turhaakin turhempaa.

Tää oli jotenki hauskaa huvia bussissa, ku matka kesti sen 40 minsaa. Kuvasin varmaan 5 videota ja tää oli niistä järkevin. Eli voitte vain kuvitella ne 4 muuta. Tällästä täällä tällä kertaa. Pian saatte nähdä Miasta videon, ku se leikkaa puutarhasaksilla ilmaa, että päässään Kaisan asuntoon sisälle.Esimakua yksi kuva.....Jep!

HERRASmies.

Tänään oli kyllä suorastaan pee aa äss koo aa päivä tanssin osalta. Olo oli ihan ku norsulla posliinikaupassa. Mitään ei oiken tarttunu päähän ja ajatukset harhaili toisessa maassa, ilmeisesti Suomessa. Tulipahan kuitenki puskettua itteä eteenpäin 3 tunnin ajan, niin että nyt takapuolessa kiristää.

Kaikki tälläset päivät saa miettimään asioita syvällisemmin. Minkä takia teen tätä itelleni, ja mitä tästä oikein saa irti. Mikä on se pointti tähän hommaan että lähetän itseni valtameren toisellepuolelle, eikö vaikka ruotti olis riittäny. Tai no, eikai sitä sillonkaan vois nuin vain lentää ikävän tullen takasin...paitsi  Mikä-Mikä-Maassa. Kyllä täältä ameriikasta kaikkea muuta saa, paitsi lentotaitoja, ja niitähän mää tulin juuri hakemaan! Mua on huijattu!

Kun tekee joka päivä itselleen tavoitteet, ja jos ei aina niitä saavuta (siis jokaista niitä 100 tavotetta mitä on tunnille asettanu) laittaa se välillä mielen matalaksi. Taijan olla tän suhteen perfektionisti enkä osaa antaa itelleni anteeksi. Edes sitä jos piruetit ei vielä pyörikkään yhtä hyvin, kuin sillä eturivin miehellä jolla on ehkä muutama vuosi, muutama isompi lihas ja muutama tanssitunti enemmän kokemusta.

Mua  joskus ihan harmittaa puolessavälissä tuntia, kun huomaan keskittyneeni vain niihin teknisiin asioihin ajattelematta ollenkaan sitä että MINÄ TANSSIN. Se sattuu vain joskus unohtumaan ku alkaa toistaa samalla viikolla jo kolmattakymmenettä tenduuta ( ja tiedän, ei menny tuo nimi niinku oppikirjassa, mutta kapinoin tahallani vastaan, HAH!!!!!) Anteeksi niille jotka lukee tätä ja ei tajua ihan kaikkia näitä tanssihöpötyksiä, mutta don't worry, en minäkään ihan tajua.

MUTTA....vaikka tänään ja vain tänään, sillä huomenna teen päivästä paremman, on ollut ehkä universumin toisiksi kököin tanssipäivä,hyvän mielen saa kun ajattalee sitä bussissa istuvaa herrasmiestä joka antoi istumapaikkansa hikiselle, räihnäselle, maansa myyneelle tanssinopettajalle ja vain pelkästä hyvyydestään. Loppu bussimatkan istuinki hymy ja musiikki korvissa miettien sitä kuinka paljon on olemassa ihania ihmisiä ja huomenna pääsen taas tanssimaan kaikkien sellasten ihanien ihmisten kanssa. Ei tämä oo niin vakavaa, pitää vain muistaa nauttia joka sekunnista ennen ku ne loppuu kesken.


Ettei tämä olisi siis niin vakavaa, laitan teille videopostausta heti ku saan ladattua sen tänne. Yritin laittaa sen jo tähän mutta olisin vielä joulunaki Kaisan sängyllä latailemassa sitä.

Öitä täältä Mikä-Mikä-Maasta <3

Torakka

Elämä hymyilee. Enään ei mikään paina mieltä.  Julkasu taas vähän viivästy. (Kirjotettu torstaina 6.9.12)

Varpaat ovat saaneet hittiä, mikä kertoo siitä että töitä on tehty. Aamulla suunnistin Mian kanssa silmät ristissä Peridancelle kello 10:00. Otin modernia tanssia, se oli avoin tunti. Tasoa ei olla erikseen määritelty, sinne saa tulla minkälaiset maantallaajat tahansa, kuten myös torakat. 

Kesken tanssitunnin, kun olin tekemässä  afrikkalaista pyörähystä pää vinhaa heiluen, takana oleva tyttö nappas mua olkapäästä kiinni ja huusi että "torakka"...enkuksi tietenki. Käännyin ympäri, ja siinähän se sökötti sarvet ojossa valmiina iskemään. Se opettaja kävi hakeen paperia ja listi sen kuitenki ennen suurempaa hysteriaa. Tunnin alussa mietinki, että onpa erilaista moderniatanssia mitä oon aikasemmin tottunu tekemään. Ihan kivaa se oli, mutta ei se ehkä minun juttu ollu. Kenties se torakkaki oli joku merkki siitä että mun afrikkalaiset tanssit on nyt nähty. 

Toinen tunti oliki sitten Contemporary lyrical. Tunnin lämpät oli ihan hullut, seurattiin vaan perässä muita minkä kerettiin, ne oli kuulemma aikasemmin jo tehny samoja juttuja tunnilla. Se opettajaki oli tullu varmaan armeijasta. Jäkitykset eli  lankkut kesti yhen kappaleen verran ja välissä piti irrottaa toinen jalka lattiasta, sitten piti irrottaa toinen. Joka kerta ku luulin että nyt voin hengittää niin eiku uuestaan vaan. Aattelin että se opettaja haluaa savustaa meijät ulos tunnilta. Se ryhmä näytti olevan jotenki tiivis ja yhtenäinen. Kaikki tunsi toisensa, ja heittelivät keskenään inside läppää. Vähän oli ehkä ulkopuolinen olo mulla ja Mialla. Päätin kuitenki että periksi en anna ja näytän nuille kaikille. Sarja oli aika looginen jonka nappas nopskaa. Tanssin niin että perähytky. Opettaja antoki lopputunnista paljon positiivsta palautetta, ja ihan tunnin lopulla tuli vielä sanomaan meille että tehtiin hyvää työtä! Mieli oli erittäin hyvä tunnin jälkeen!


Perjantaina mentiin Street jazziin. Kivaa oli, erilaista, mutta kivaa. Tuntien jälkeen mentiin shoppaileen. Täällä on outoa ku myyjät kysy aina että miten menee ja kohteliaita. Tai ainaki joissaki kaupoissa. Osassa myyjien naamat näyttää siltä mitä en voi sanoa ääneen, ettei äiti saa slaagia. Voitte itte vain  kuvitella. Ihmisetki on ylikohteliaita, jos vaikka vähän tönäsevät niin "sorry sorry..." paitsi yks sellanen rastapäinen hemmo jonka kans meinattiin törmätä keskellä päivää kaupassa: "Next time I'm going to hurt you". Hymyilin vaan sievästi takasin. Shoppailun jälkeen, ja raskaan viikon jälkeen aateltiin että ollaan ansaittu siiderit. Haettiin ruokaa, smirnoff ice ja lähettiin kotiin päin.

Puhuin illalla vielä äitin ja isin kans skypessä. Ihanaa nähä ku ne oli niin innoissaan siitä että sai nähä mun pärstän. Mustaki oli kivaa nähä äipän ja iskän. Puhuttiin myös Jaakon kans nopeeta ennen ku sen piti lähtä töihin. Uni tuli heti paremmin...vaikkaki en tiiä johtuko se siitä siideristä. Ikävä on ja ois kivaa halia!

Dodiin. Nyt mulla on aikaa/jaksamista kirjottaa taas tänne. Täällä kaikki hyvin, paitsi lihakset huutaa halleluujaa ja muita hengellisiä huutoja. Eilen oli orientaatiopäivä. Meille kerrottiin vähän käytännön juttuja. Otettiin taas miljoonannen kerran tiedot ylös ja peloteltiin miten voi lentää maasta pois, jos tulee liikaa poissaoloja :D Ohjelmaan kuuluu 44 tanssituntia kuukaudessa, mikä tekee siis 11 puolentoistatunnin tanssituntia viikossa. Kuulostaa vähältä, mutta sitä se ei ole.

Eilinen päivä alko siis aika rytinällä. Jäätiin vielä orientaatiopäivän jälkeen tanssailemaan. Käytiin Contemporaryssa, eli nykytanssissa. OLI NIIN IHANAA vähän heilutella tukkaa ja tanssia tunteellisesti sydänsuruista. Tänään tanssittiinki sitten 4 tunteroista. Aamulla suunnistettiin balettiin (huheijaa) aika raskasta meininkiä mutta hengissä selvittiin. Siinä oli sitten muutama tunti vapaata, käytiin ostamassa vähän välipalaa ja valmistauduttiin seuraavaan tuntiin. Oli vuorossa Housea. Jep jep. Pihallahan sitä oli välillä ku lumiukko, mutta kyllä se siitä, fiilis oli ainakin kohillaan. Oli muuten mun toinen housetunti ikinä, mutta ei viimonen. Viimisienä mentiin Limoniin, se on nykytanssitekniikaa. Se opettaja tuli jossain vaiheessa tuntia kysymään multa että tietääkö se mut jostaki, ja että oonko käyny koskaan aikasemmin sen tunnilla. Sanoin hyvällä enkun kielellä että " i don't think so" ja että "i'm from finland". Jossain vaiheessa tuntia se alko laskemaan suomeksi, kolmeen asti se osas laskee. Varmaan käyny suomessa opettaan, uskoisin. Viiminen tunti oli ihan huikea, vaikka aivot ei enää pysynykkään menossa mukana. Sillä muutama asia painaa takaraivossa. Vaikea laittaa 100prosenttista keskittymistä tanssiin. Mutta ehkä ne asiat selviää huomenna. Saa nähdä. Kaikin puolin päivä oli kuitenkin antoisa ja oli kivaa liitää lattiaa pitkin sekä ylittää omia rajoja.


Nyt laitan vähän kuvia loppuun näistä muutamista päivistä:


                  Sarkku ja Mia juomassa Kaisan tarjoamaa viiniä. Huomatkaa jääpalatkin!

Maailman isoin Listerine, ja äiti tykkää tästä kuvasta :D (ei saa edes oikeaa kuvaa paljonko tässä oikeasti on!!!" )

    Kaisan hieno kattokruunu. Kuva otettu aamiaisella. Voitte vain kuvitella tähän plättyjen tuoksun <3

                                                                  Ja kahvin tuoksun <3

Huomenna taas tanssintäyteinen päivä, jihaa. ADIOOS :)

Kummitustarinoita ja yövalvomista.

Kello on täällä 1.50. Sarkku nukkuu, Mia nukkuu,Kaisa nukkuu, minä en nuku. Uni ei tuu. Päivät on ollu toisensa jälkeen ihanempia, mutta välistä koti-ikävää pukkaa. Haluaisin saaha aamulla pusun ja halin ekkana ku herään ja keltäs muulta kuin Jaakko nimiseltä rinssiltä. Ehkä mua vähän jännittää se koulu. Meillä on orientaatiopäivä tiistaina. En oiken tiiä mikä siinä jännittää. Varmaanki se kun ei tiedä mitä tulevan pitää ja kuinka pihalla tunneilla loppupeleissä on..ainaki aluksi.

Tää talo missä me yövytään, on myös aika vanha talo. Ja minä oon tunnettu vilkkaasta mielikuvituksesta :D Ei täällä nyt mitään kummituksia ole, kai. Äsken kuitenki kuuntelin musiikkia puhelimella, ja musiikki vaan loppu. Sitten yritin laittaa ääniä päälle, niin koko puhelin sekos ja alko soittaan musiikkia täysillä. Säikähin, ja siinä oli taas yksi uusi kummitustarina päähän kehiteltynä. Oli pakko alkaa kirjottaan tätä blogia, ja saaha itteeni vähän järkeä! HEHEH.


Oonko vielä maininnu kuinka ihana tuo Kaisa mummo onkaan. Se tykkää jutella meille..paljon. Mutta pitää myös kahvin keittämisestä. Aamulla kun herätään, niin kahvit on keitetty ja harmaahapsi heiluu keittiössä kotoisasti. Tänään kun lähdettiin syömään tyttöjen kans ulos illalla, keittiöstä kuului pientä kilinää. Mentiin katsomaan, niin meille ootti viinilasilliset keittiönpöydällä. "Minä teen teistä juoppoja". :D Viini oli ties kuinka kauan seisonut ja odottanut juojaansa. No, me sitten uhrauduttiin.

Nyt kokeilen kehitellä kummitustarinoitten sijasta komedioita ja laittaa simmut kiinni. Kivaa päivää Suomeen rakkaat <3

Lauantaiterveisiä NYC:stä.

Tervee! Tässä eilistä kirjottelua, mitä en saanu lähetettyä erilaisten ATK-ongelmien takia. Nyt onnistu...

Tänään saatiin selville että harmaahapsen luona onki netti! Halleluuuja sanon minä. Meinattiin ottaa meille se prepaid liittymä puhelimeen, mutta se oli aika kallis, ja netti siinä ois ollu jotain 2G. Sama olisi ollu kävellä New Yorkkiin New Jerseystä, mennä ensimmäiseen Starbucksiin, ostaa kahvi, käyä vessassa ja mennä Wi-fillä nettiin. Silti olisin nopeampaa netissä ku tuolla 2Geellä. Aateltiin että punnitaan vielä ja katotaan myöhemmin jos löytys joku halvempi ja järkevämpi ratkasu. Meidän onneksemme tänään täällä tuli käymään sellanen Frank niminen mies, joka on tuo harmaahapsen lapsen kaveri. Mies "joka tuli asumaan kuukaudeksi, mutta jäiki 2 vuodeksi", ja jonka naisystävät ja menneisyys me tiietään nyt läpikotosin. Kiitos Kaisan (harmaahapsen). Frank oli siis asentanut täällä asuessaan langattoman netin. Nyt voiaan surffailla netissä ja kirjotella suomeenki kuulumisia. Ei tarvi ettiä lähintä Starbucksia. Niissä nimittäin toimii hyvin Wi-fit.

Tänään ollaan taas kuljailtu, koulu ku ei ole vielä alkanu niin voidaan vähän hengailla. Aamulla nukuttiin pitkään. Syötiin aamupala jonka Kaisa oli meille tehny. Kahvia ja lättyjä kera appelsiinimarmelaadin. Alettiin siistiytyä kaupunkia varten. Mia parka meni yläkerran suihkuun jossa on meän vessa, mutta myös amme ja suihku.  Myöhemmin saatiin tietää että se on vaan WC koska sieltä lähtee kosteuden takia tapetit irti. En tajua, mitä varten tehään vessa johon laitetaan suihku, amme ja tapetit...jotka ei kestä kosteutta(?). Kaisa ei kuitenkaan repiny pelihousujaan, vaan laitto kylmän viileesti sellasen pöytätuulettimen kuivattamaan tapetit, eli kaikki hyvin.

Lähettiin aamutoimien jälkeen Central Parkkiin ottaan aurinkoa. Se on niin ihana paikka. Heti ku kävelet vähän sisemmäs, niin kaupungin melu hiljenee. Ku oltiin saatu tarpeeksi C-vitamiinia, mentiin syömään sellaseen Mexicolaisravintolaan. Mää ja Mia otettiin salaattia. Sarkku otti nacholautasen ja tuli kauhee annoskateus, mutta hyvää oli silti minunki salaatti. Ens kerralla otan kuitenkin nacholautasen. Haettiin jälkkäriksi siideriä ja mentiin istuun sellaseen portaikkoon. Täällä ei saa juua näkyvällä paikalla, niin kehiteltiin sellanen kunnon "piilopullo. Ja eihän me kiinni jääty.

Oli ihanaa istua lämpimässä, keskellä korkeita rakennuksia ja ihmisvilinää. (Vieläki saattaa vähän tuntua se siideri, sillä täällä ei tunneta sanaa pieni. Kaikki on isoa. Ja niin oli se siideriki). Aateltiin ottaa sellanen pyörätaxi. Lysti oli suhteellisen halpa verrattuna siihen, että jalat paino jo sen verran että ei oikein jaksanu enää kävellä. Ajelu oli hauska, se ajeli miten sattuu ja kierteli autojen keskellä nuin vain. Nauratti niin paljon että meinas tulla pissa housuun.

Kun oltiin saatu tarpeeksi ihmisvilinästä,jättisiideristä ja pyörätaxista, päätettiin lähteä kotia kohti. Käveltiin bussiterminaalille, ja bussia ootellessa meille alko jutteleen tuleva Pavarot, ainakin omien sanojensa mukaan. Sellanen suomalainen oopperalaulaja. Lopulta selvis myös että sen pitäis tulla tänne Kaisalle majoittuun tässä tulevana talvena. Eli meillä oli yhteisiä tuttuja. Pieni se on maailma täälläkin. Kello on täällä jo 2:28. Silmät ristissä kirjotan tekstiä viimisillä voimillani. Aika antaa uniMatille tilaa. Toivottavasti se lähettii mulle paljon unikuvia Jaakosta <3

Täällä on muuten huomenna vappu. Serpentiiniä kaulaan ja menoksi.