maanantai 10. syyskuuta 2012

HERRASmies.

Tänään oli kyllä suorastaan pee aa äss koo aa päivä tanssin osalta. Olo oli ihan ku norsulla posliinikaupassa. Mitään ei oiken tarttunu päähän ja ajatukset harhaili toisessa maassa, ilmeisesti Suomessa. Tulipahan kuitenki puskettua itteä eteenpäin 3 tunnin ajan, niin että nyt takapuolessa kiristää.

Kaikki tälläset päivät saa miettimään asioita syvällisemmin. Minkä takia teen tätä itelleni, ja mitä tästä oikein saa irti. Mikä on se pointti tähän hommaan että lähetän itseni valtameren toisellepuolelle, eikö vaikka ruotti olis riittäny. Tai no, eikai sitä sillonkaan vois nuin vain lentää ikävän tullen takasin...paitsi  Mikä-Mikä-Maassa. Kyllä täältä ameriikasta kaikkea muuta saa, paitsi lentotaitoja, ja niitähän mää tulin juuri hakemaan! Mua on huijattu!

Kun tekee joka päivä itselleen tavoitteet, ja jos ei aina niitä saavuta (siis jokaista niitä 100 tavotetta mitä on tunnille asettanu) laittaa se välillä mielen matalaksi. Taijan olla tän suhteen perfektionisti enkä osaa antaa itelleni anteeksi. Edes sitä jos piruetit ei vielä pyörikkään yhtä hyvin, kuin sillä eturivin miehellä jolla on ehkä muutama vuosi, muutama isompi lihas ja muutama tanssitunti enemmän kokemusta.

Mua  joskus ihan harmittaa puolessavälissä tuntia, kun huomaan keskittyneeni vain niihin teknisiin asioihin ajattelematta ollenkaan sitä että MINÄ TANSSIN. Se sattuu vain joskus unohtumaan ku alkaa toistaa samalla viikolla jo kolmattakymmenettä tenduuta ( ja tiedän, ei menny tuo nimi niinku oppikirjassa, mutta kapinoin tahallani vastaan, HAH!!!!!) Anteeksi niille jotka lukee tätä ja ei tajua ihan kaikkia näitä tanssihöpötyksiä, mutta don't worry, en minäkään ihan tajua.

MUTTA....vaikka tänään ja vain tänään, sillä huomenna teen päivästä paremman, on ollut ehkä universumin toisiksi kököin tanssipäivä,hyvän mielen saa kun ajattalee sitä bussissa istuvaa herrasmiestä joka antoi istumapaikkansa hikiselle, räihnäselle, maansa myyneelle tanssinopettajalle ja vain pelkästä hyvyydestään. Loppu bussimatkan istuinki hymy ja musiikki korvissa miettien sitä kuinka paljon on olemassa ihania ihmisiä ja huomenna pääsen taas tanssimaan kaikkien sellasten ihanien ihmisten kanssa. Ei tämä oo niin vakavaa, pitää vain muistaa nauttia joka sekunnista ennen ku ne loppuu kesken.


Ettei tämä olisi siis niin vakavaa, laitan teille videopostausta heti ku saan ladattua sen tänne. Yritin laittaa sen jo tähän mutta olisin vielä joulunaki Kaisan sängyllä latailemassa sitä.

Öitä täältä Mikä-Mikä-Maasta <3








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti