Sunnuntai-illan tunnelmia, klo: 00:00
Noni, huomenna viiminen päivä pakata kimpsut ja kampsut laukkuun ja hoidella viimisiä asioita kuntoon. Lähtö on tiistaina aamulla kello 05:20, jollon täystuho heittää repun selkään ja hyppää junaan joka tsuku tsukuttaa kohti Helsinkiä. Ystäväni, toinen matkaseuralaisistani hypähtää Kokkolasta junan kyytiin ja matka voi jatkua Helsinkiin. Helsingissä meillä onki vastassa kolmas ystävämme. Sitten koko kööri on yhdistänyt voimansa. Matkana Helsinki-Vantaan lentokenttä -> Lontoon Heathrowin kenttä -> USA:n JFK kenttä.
Pakkaamisen alotin viikkoa aikasemmin maanantaina (!!) ja se on jatkunut pitkin viikkoa. Tuntuu että mitään en oo saanu aikaseksi, silti matkalaukun päälle on kerääntynyt muaki isompi tekstiili vuori. Löytyy kenkää ja vähän toista kenkää, löytyy villistä ja ei villistä. Kaikkia kaksin kappalein ettei mitään vaan jää uupumaan. Oon vissiin unohtanu, että meen NYKIIN. Siellä ei varmaan kauppoja ole.
Viimiset viikot on menny hulinalla. Asioita ollaan hoideltu, ja sitten vähän hengähetty ja juhlittu. Kämppiä ollaan koitettu mettästää varmaan 3 viikon ajan, mutta ei oikein oo ottanu tuulta alleen. Vaikea täältä meren toiselta puolen luottaa ihmisiin, joita ei oo koskaan nähny. Minä ku meen muutenki niin helposti lankaan. Syntyessäni sain väärän väriset silmät, vihreitten sijasta niitten ois pitäny olla siniset.
Tunteet on vähän sekavanlaiset. Odotan reissua kuin kuuta nousevaa, mutta silti ajatus siitä että olen 3 kk poissa suomesta, enkä näe niitä ihania ruskeita silmiä joka päivä, nostaa hikikarpalot ottaan. Ja ku tuun takasin niin saan aukasta joulukalenterista ekan luukun..hullua! Ikävä tulee, mutta ikävä vaan vahvistaa tunteita. Ikävän jälkeen onki ihana huomata kuinka ihanalta tuntuu se, että pitkään aikaan ei tarvitsekkaan päästää irti. Silloin rutistan ja lujaa! Mutta mikä ihaninta, saan matkaseurakseni kaksi parasta ystävääni ja pääsemme yhdessä toteuttamaan unelmia ja TANSSIMAAN!
Tiistaiaamun fiiliksiä. Klo:9.14
Hyrrr...paleltaa. Istun junassa ja itkettää. Tai, enää ei edes itketä kun näin ystäväni S:än aurinkoiset kasvot hetki sitten junan saavuttua Kokkolaan. Tuli kotoisa olo, sillä mehän ollaan entisiä kämppiksiä. Minun varasisko. Sellanen pieni korvaamaton pakkaus. Tästä alkaa mejän seikkailu.
Viime yönä en oo nukkunu lähes ollenkaan..mua itketti sillonki! :D Tää on hullua, sillä oon vain 3 kuukautta pois. Mutta se on pitkä aika perheen pienimmälle, joka on nähnyt siskoaan 23 vuoden aikana,lähes joka ikinen päivä. Tai velkkuaan,kenen kanssa leikittiin pienenä Jukkaa ja Pekkaa turvallisessa lapsuuskodissa. Ja äitistä ja isistä puhumattakaan, jotka asuvat tunnin ajomatkan päässä nykyisestä kodistani. Nyt sinne ei hurruutellakaan ikävän tullen niin helposti. Mielelläni olisin ottanut myös minun rakkaimman unikaverin, ja ihmisen, poikaystäväni mukaan matkalaukkuun. HARMI kun en löytänyt tarpeeksi isoa matkalaukkua. Muutenkin "salamatkustajan" kuljettamisesta liianki vartioituun USA:han tuntui liian hankalalta monista ideioista huolimatta ja lopulta ideat loppuivatkin kesken.
Äiti, isi ja poikaystäväni J, tuli saattamaan mua asemalle aamulla 05:20 lähtevään junaan. Äiti itki, isi itki ja minä itkin. (Meijän perhe on kovaa kamaa). J oli ainut joka pysy skarppina, ja lähti vielä väsyneenä ajamaan töihin, jonne matka kestää n.2 tuntia ja sitä ennen kesti minun hetken kestäneen kiukuttelu-jännityskohtauksenki. Reipas mies <3 !
Tunti ja 45 minsaa niin ollaan Tikkurilassa. Siitä otetaan linkku ja hurruutellaan kentälle. Tulee vähän kiirus, sillä lento lähtee 14.05 ja kahta tuntia aikasemmin pitäs olla jo paikalla. (juna on Tikkurilassa siis 11:15) Mutta kyllä me S:än kans keretää, niiku kerettiin aina kouluunki. Matkaa oli 2 kilsaa ja aikaa tunnin alkuun n. 10 minsaa! Millon vintattiin pyörällä, millon juostiin henkihieverissä. Kivoja aikoja ja muistoja. Kohta meillä on niitä paljon lisää!
Nyt uppoudun siskon, äitin ja isin tekemiin kirjeisiin, mitkä tekivät matkalukemiseksi mua varten sekä matkaherkkuihin (suklaaseen, panttereihin, ja kotipuusta poimittuihin mini omenoihin). Mun perhe <3
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti